Hiljaiseloa

Ajattelin että olisin kirjoittanut seuraavan kerran kun labratulokset allergiatesteistä tulee, niitä kuitenkaan ei ole VIELÄKÄÄN tullut! Eläinlääkärissä ovat pahoitelleet jo moneen otteeseen mulle sitä kuinka tuloksia ei ole vieläkään saapunut. Soitin jonkun aikaa sitten lääkäriin ja kertoivat että ovat vasta saaneet joulun aikaan lähetettyjen testien tulokset. Aika huonoa toimintaa ko. labralta, tai sitten vaan todella pienet resurssit.

Ämpärin alla piilossa!

Vilmalle jatkettiin kortisonia kuurina, eli nostettiin hieman taas annostusta pillereissä, ja nyt ollaan taas päästy puolikkaaseen. Astmakohtaukset ovat taas hallussa, se kuinka kauan, en tiedä.

Vilmalla on ollut astman lisäksi ongelmia suoliston kanssa. Maha menee umpi todella usein, ja parafiinikuureilla ollaan oltu kolmeen tai neljään otteeseen jo tässä reilun vuoden aikana. Nyt sekin on ollut hieman parempi, isommalla hädällä käy kerran päivässä (ja näin joltain sivulta luinkin että pitäisi olla), ja ruoka maistuu.

Päästiin parempaan tulokseen vessassakäynnin kanssa kun alettiin kuurinomaisesti syöttämään Vilmalle kissanmallasta. Vilman mielestä se on herkkua, joten sen antaminen ei ole mitenkään hankalaa. Vähennettiin myös raksujen määrää reilusti. Enää Vilma saa päivässä kaksi pientä kauhallista (olisiko n. desin verran, jos sitäkään) raksuja päivällä. Näin Vilma on keskittynyt märkäruuan syöntiin ja vessassakäynti on sujunut paremmin. Raksuiksi vaihtui myös vatsaa hellivät raksut.

Reput ovat myös ihania piilopaikkoja

Tänään Vilma oksensi. Minä olen aika herkkä huolestumaan tuosta pikkuotuksesta. Ja nyt taas piti miettiä kaikki mahdolliset asiat, että miksi se oksensi. Ehkä se on ihan normaali oksennus, joita tulee joskus. Matokuurin pitäisi olla kunnossa, vaikkakin Vilma nuoleskelee ulkoa tullutta luntaa silloin tällöin.. Että en tiedä voisiko kyseessä olla madot? Ruokaa on syöty normaalisti ja vessassa käyty normaalisti. Ennen oksennusta Vilma kuolasi. Toivon ettei se ole syönyt mitään myrkyllistä, tai jotain joka olisi sen suoliston taas tukkinut.

Mutta sormet ristissä päivä kerrallaan, sellaista on meidän kissanelämä.